VI: Linda Skugge, Belinda Olsson & Brita Zilg; PILLUPARVI

© bookcrossing.com

Pilluparvi on kolmen ruotsalaisen toimittajan kokoama teos, joka koostuu paristakymmenestä artikkelista. Artikkelit käsittelevät naiseutta ja tyttöyttä sekä erilaisia aiheita homoseksuaalisuudesta huumoriin ja esikuviin. Kirja herättää ennen kaikkea tunteita, sekä vihaa että iloa. Kaikessa raivostuttavuudessaan teos on kuitenkin erittäin hyvä, silmiäavaava ja huutavan tarpeellinen.

Jos kukaan koskaan kysyy minulta, miksi tai mihin feminismiä oikeastaan tarvitaan, aion lyödä heille käteen tämän kyseisen kirjan. Teoksen synnyttämät raivon ja vihan tunteet vastaavat prikulleen siihen kysymykseen. Ja mikä parasta, myös huvittavat ja iloiset kohdat vastaavat siihen kysymykseen. Tämä teos on äärimmäisen tarpeellinen juuri siksi, ettei kenenkään enää koskaan tarvitsisi edes ohimenevää hetkeä pohtia, miksi maailma tarvitsee feminismiä.

Kirjan luettuani halusin vain huutaa. Kirjassa kuvaillaan niin paljon vääryyttä; vääryyttä, jonka lopettamiseksi ei koko maailmassa tunnu olevan mitään aseita. Suurin teoksessa esiintyvä epäkohta on yhteiskunnan kaksinaismoralistisuus: se, että jo lapsesta lähtien tyttöjä ja poikia koskevat aivan eri säännöt. Sen sijaan, että pojille opetettaisiin, että tyttöihin ei saa koskea ilman lupaa, tyttöjä ei saa huoritella eikä raiskata, opetetaankin tytöille, miten välttää huoritelluksi tai raiskatuksi tuleminen.

Feminismiä (ja tätä kirjaa) tarvitaan, koska suomalainen huippu-uimari Emilia Pikkarainen pääasiallisesti esitellään mediassa Formula 1 -kuski Valtteri Bottaksen tyttöystävänä, vaikkei se suinkaan ole hänen suurin saavutuksensa.

Olen jo turta siihen, että kun kerron ihmisille olevani feministi, saan vastaukseksi kysyvän katseen ja oletuksen, että vihaan miehiä. Feminismi tarkoittaa sitä, että kannattaa sukupuolille yhtäläisiä oikeuksia – ei sitä, että vihaisin miehiä pyhästä sydämestäni. Olen feministi siksi, että joku kaunis päivä vielä minulta ei enää kysyttäisi, mihin feminismiä tarvitaan. Olen feministi siksi, että joku kaunis päivä vielä minä voin lukea Pilluparvea ruuhkabussissa ilman, että saan vihaisia ja tympääntyneitä katseita osakseni. Ihme miestenvihaaja.

”Aina kun luokka pääsi valitsemaan lajin, voittajaksi selvisi jalkapallo, koska pojat olivat aina yksimielisiä ja tyttöjen mielipiteet jakaantuivat kymmenen eri lajin välille. Kun päästiin pelaamaan, pojat olivat paljon tyttöjä parempia, ja he nauroivat ja ilkkuivat kömpelöille tytöille ja huokailivat alistuneesti: ”No, eihän sille mitään mahda, että ne on likkoja!” Sitten eräänä päivänä mekin innostuimme jalkapallosta. Aloimme treenata ja edistyimme aika mukavasti, jopa niin mukavasti, että meidät valittiin joukkueeseen ennen tiettyjä poikia. Ja niin muuttui ääni kellossa. 

Äkkiä mekin pääsimme mukaan, ja pojat kunnioittivat meitä ja kohtelivat meitä tasavertaisina eivätkä enää pitäneet itseään ylivoimaisina siitä luonnollisesta syystä, että he olivat poikia. ”