XVI: Marjaneh Bakhtiari: MISTÄÄN KOTOSIN

© ordfontforlag.se

Mistään kotosin on ruotsalaisen Marjaneh Bakhtiarin teos vuodelta 2005. Teoksessaan Bakhtiari käsittelee maahanmuuttotematiikkaa ja parodioi humoristiseen tyyliinsä maahanmuuttajaelämää päähenkilönsä Baharin elämän kautta. Bahar on Iranissa syntynyt ja Malmössä kasvanut, aivan kuten luojansa Bakhtiari. 

Kirjassa ei ollut varsinaisesti punaista lankaa, vaan tarina käsitteli Baharin elämän tapahtumia pitkälti kronologisessa järjestyksessä lapsuudesta aikuisuuteen. Ajoittain kertomuksessa sivuutettiin myös Baharin tai hänen perheenjäsentensä maahanmuuttajaystävien tarinoita. Ajoittain juonta oli vaikea seurata, sillä sivuhenkilöitä oli paljon ja tarinaan tuli usein aukkoja useiden vuosien aikahyppyjen vuoksi.

Bakhtiari käyttää selkeästi omaa maahanmuuttajataustaansa apuna kertoessaan Baharin tarinaa. Päähenkilön elämän kuvailu on luontevaa ja aidon oloista. Kirjassa on paljon vuorosanamuotoista keskustelua, jonka Bakhtiari on osannut hyvin sovittaa teini-ikäisten henkilöhahmojensa suihin. Myös teoksen suomenut Leena Peltomaa on saanut vuoropuhelut luonteviksi käyttämällä ajanmukaista puhekieltä. 

Aiheeltaan ja teemoiltaan teos on tietysti ajankohtainen, oltiin Suomessa taikka Ruotsissa. Bakhtiari ottaa sopivasti kantaa valtavästölle muotoutuneisiin pinttyneisiin stereotypioihin ja kumoaa niitä varovasti helposti lähestyttävän ja inhimillisen päähenkilönsä kautta. Välillä tuli vähän tyhmä olo, että on itsekin sortunut järkyttävän mustavalkoisiin näkemyksiin maahanmuuttajista. Tarina oli opettavainen ja ihan huvittava, vaikken pitänytkään teosta varsinaisena kaunokirjallisuuden mestariteoksena. 

Täysin englanninkielentaidoton ei varmasti saa ihan kaikesta kiinni, sillä Bakhtiari oli luonut yhden kokonaan hyvin murteellista (ja varsin huonoa) englantia puhuvan hahmon. Myöskään farsin kielen osaamisesta ei olisi ollut haittaa, vaikkeivat yksittäiset vuorosanat olleetkaan niin merkittävässä roolissa juonen ymmärryksen kannalta. Tulin silti siihen lopputulokseen, että Bakhtiarin romaanille tekisi varmasti oikeutta lukea se sen alkuperäiskielellä, eli ruotsiksi, vaikka Peltomaa käännöksessään pahimmilta käännöskukkasilta välttyikin.

”Bahar lojui TV:n edessä ja tuijotti toista maailmansotaa käsittelevää dokumenttia. Iranilaisella kanavalla oli kohta alkamassa keskustelu persialaisen pakolaiskirjallisuuden tulevaisuudesta.
'Koska tuo ohjelma loppuu, Bahar?'
'En mä tiedä.'
'Minä haluaisin katsoa Jam-E-Jamia.'
'Mutta mä katson nyt tätä.'
'Katso teksti-TV:stä, koska se loppuu.'
'Enkä, mä en halua menettää tästä mitään. Jam-E-Jamilta ei ikinä tuu mitään uutta kuitenkaan.'
'Mutta minä –'
'Baba! Etkö sä voi olla hiljaa? Sä olet takuulla nähnyt sen ohjelman ennenkin. Ei oo ihme että te ette opi kunnolla ruotsia. Te ette ikinä katso Ruotsin telkkaria.'”