XIX: Sophie Kinsella: MINISHOPPAAJA

© adlibris.com

Minishoppaaja on Sophie Kinsellan kuudes romaani Himoshoppaaja-sarjassa. Pääosissa ovat himoshoppaaja Becky, miehensä Luke ja heidän villi kaksivuotias tyttärensä Minnie. Tarina seuraa Beckyn ponnisteluja järjestää miehelleen yllätysjuhlat.

Luin ensimmäisen osan Himoshoppaaja-sarjasta muistaakseni ala-asteikäisenä. Sen jälkeen en lukenut pariin vuoteen mitään muuta kun Kinsellan tuotantoa, pääasiassa englanniksi. Hänen chick lit -romaaninsa ovat sopivan kevyitä ahmittavaksi jopa useamman kerrallaan. Kirjasarjan päähenkilön Beckyn touhut herättävät joskus niin paljon myötähäpeää, etten tiedä, miten suhtautua. 

Olin lukenut Minishoppaajan ensimmäiset 13 sivua ostettuani sen Heathrown lentokentältä julkaisuvuonnaan 2011. Nyt, ryhtyessäni urakkaan uudestaan, muistin päivänselvästi, miksi kirja olikaan aikaisemmin jäänyt kesken. Tarina ei lähtenyt rullaamaan eikä siihen päässyt mukaan. Edelliset Himoshoppaajat ovat vetäneet välittömästi imuunsa, mutta Minishoppaaja ei vakuuttanut ensialkuun yhtään.

Puoliväliin päästyäni en voinutkaan enää lopettaa. Vanha kunnon Kinsella kepeällä tyylillään ei lopulta jättänytkään kylmäksi. Samat vanhat myötähäpeän tunteet naurun seassa olivat edelleen tallella. Minishoppaaja-nimi oli kuitenkin harhaanjohtava; kirja pyöri aivan yhtä lailla Beckyn ja Beckyn kulutustottumusten ympärillä kuten edellisetkin viisi osaa. Kaksivuotias Minnie jäi sivurooliin, mutta haitanneeko tuo. Eiköhän hänestä saada lukea vielä tulevissa Himoshoppaaja-kirjoissa. 

Nopealukuinen Minishoppaaja oli mukavaa joululomaluettavaa, ja Kinsellan tyyli on aina ollut minulle mieluisa. Juonen kannalta kirja oli samalla kaavalla rakennettu kuten edeltäjänsäkin – 540:sta sivusta viimeiset 200 menivät loppuhuipennusta odotellessa. Alun kankeudesta huolimatta Kinsella on aina Kinsella – hän ei päässyt tuottamaan pettymystä kuudennessakaan Himoshoppaaja-kirjassaan. En aina lue chick littiä, mutta kun luen, se on mitä todennäköisimmin juurikin Sophie Kinsellaa. Ja ihan syystä.

”'Halleluuja', sanoo lähetti. 'Kuittaus tähän, rouva.' Hänen katseensa osuu autoon. 'Hei! Nuori neiti!'

Minä katson samaan suuntaan ja vedän henkeä. Helvetti. Minnie on kiivennyt auton ohjaamoon.

'Ajaa!' hän kiljuu innoissaan kädet ratilla. 'Minnie ajaa!'

'Anteeksi!' Juoksen nostamaan Minnien maahan. 'Minnie mitä ihmettä sinä – ' Lyön käden suulleni.

Koko ratti on hunajan peitossa. Penkillä, ikkunassa ja vaihdekepissä on hunajaa ja leivänmuruja.

'Minnie!' suhisen raivoissani. 'Tuhma tyttö! Mitä sinä olet mennyt tekemään?' Mieleeni juolahtaa kamala ajatus. 'Missä sinun leipäsi on? Mitä sinä olet tehnyt sille? Mihin sinä –'

Katseeni osuu kojelaudan kasettisoittimeen.
Ei... helvetin helvetti.”