XIV: Ismo Alanko: SANAT

© Elisa kirja

Sanat on Ismo Alangon kokoelmateos kaikkien hänen uransa aikana kirjoittamiensa kappaleiden sanoituksista vuosilta 1980-2013. Alanko on ollut osallisena useammassakin yhtyeessä, ja tuoreimmat levynsä hän on julkaissut oman nimensä alla. Teoksensa loppuun Alanko on lisännyt myös Kirsti Kuosmasen kanssa kirjoittamansa näytelmän, Grande Finalen. Hän on sanoittanut kaikki näytelmässä käytetyt kappaleet. 

Uransa alkupuolella Alanko on kirjoittanut paljon menevämpiä kappaleita. Alkupään tuotannossa sanat ovat paljon kantaaottavampia ja kyseenalaisia. Hassisen Koneen aikana kirjoitetut kappaleet ovat poliittisesti hyvinkin värittyneitä ja ajoittain jopa raakoja teemoiltaan ja sanavalinnoiltaan.

Kappaleet ilman musiikkia ovat käytännössä runoutta, mutta musiikilla saa todella paljon anteeksi. Teoksessaan Alanko esittää sanat sanoina, eikä verhoa niitä musiikilla. Kenties musiikin puutteen takia joistain lyriikoista oli vaikea saada kiinni – kyseiset sanoitukset ovat ehkä liiankin riippuvaisia musiikin luomasta tunnelmasta. Kirjan luettuani kuuntelin kappaleet, joiden sanoituksista olin eniten pitänyt, enkä joutunut pettymään: miellyttävimmät sanoitukset olivat saaneet myös miellyttävimmät melodiat. Kaikista häiriintyneimmät sanoitukset olivat synnyttäneet toinen toistaan häiriintyneempiä biisejä. 

Alangon sanat olivat vaihtelevasti tarkasti suunnitellun oloisia. Toisissa oli vain toistelua tai kiroilua useamman säkeen verran, kun taas toisiin Alanko oli rakentanut selkeitä tarinoita ja juonia. Välillä sanoituksia pohtiessani pelkäsin yliajattelevani niiden merkityksiä ja mahdollisia piilomerkityksiä, mutta sainpahan ajateltavaa. Muutamat sanat jopa palautuivat mieleen omasta lapsuudesta, jolloin biisit ovat olleet radiosoitossa. 

En yleensä ole suomipopin fani, mutta teoksen lukeminen innoitti minut kuuntelemaan muutaman Alangon kappaleen. Olivathan sanoitukset aika hienoja.

”koe hyvä, koe paha, tulikoe
koe rinnassasi tuli
seinään pää ja uudelleen
sitä rytmissä päivittäin mä teen
kuka vie, kuka vie, ja mitä mä saan?
on mulla levottomat jalat
levottomat

ei asu sisälläni rauha
eikä maistu mulle
vesi
kuuluu veneen alle
on kiire jo löytää paikka uus
ja joka hetkessä lepää ikuisuus
kuka vie, kuka vie, ja mitä mä saan?
on mulla levottomat jalat
levottomat ”